Oppi + toisto = mestari

Torstai 19.11.2015 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Väittävät, että golflyönnin opettelu vaatii tuhansia toistoja. Ehkä kymmeniä tuhansia. Ei se mene niin, että opettaja näyttää muutaman otteen ja sen jälkeen lyöt rangella pari lyöntiä ja olet sen jälkeen valmis turnaukseen. Ei se riitä, että tiedät, miten kunnollinen golflyönti tehdään ja että olet joskus sellaisen onnistunut tekemäänkin.

Hiljattain tuli vastaan Wordilla tehty dokumentti, jossa jokainen rivi oli aloitettu muutamalla välilyönnillä ja päätetty Enter-näppäimen painallukseen. Arvostelin dokumentin tekotapaa ja kerroin, miten Wordilla kannattaa kirjoittaa. Arvaatte varmaan lopputuloksen. Sain dokumentin tekijän vihat silmilleni. Hän kuulemma osaa kirjoittaa Wordilla, on kirjoittanut tuhansia dokumentteja niin ja niin vastuullisissa tehtävissä ja niin edelleen.

Todisteet kuitenkin puhuvat toista.

Liikenteessä minua ärsyttää autoilijat, jotka eivät kerro kääntymisaikeistaan etukäteen. He joko jättävät vilkuttamatta kokonaan tai vilkuttavat vasta, kun kääntyvät. Lakihan nimenomaan velvoittaa vilkuttamaan etukäteen; vilkkuhan on yksi ainoista merkeistä, joilla voimme kertoa aikeistamme. Kun otin puheeksi asian yhden tuttuni kanssa, hän väitti vilkuttavansa aina etukäteen, siis jopa ennen jarruttamista.

Todisteet kuitenkin puhuvat toista.

Olen joskus sanonut, että johtajan pitää pitää olla johdettavilleen ihminen joka päivä, ei vain jouluna. Varsinkin entisaikaan johtajilla oli tapana olla alaisilleen jouluna mukava ja antaa lahjoja. Joku saattoi hetkeksi häikäistyä kuvittelemaan, että esimies oli muuttunut tai muuttumassa hyväksi johtajaksi.

Todisteet kuitenkin puhuvat toista.

Jätämme tekstinkäsittely-, vilkunkäyttö- ja johtamistaidoistamme todisteita maailmaan joka päivä. On turha uskotella itseä taitavaksi, jos päivittäiset todisteet kertovat muuta. Ne kertovat, että emme ole edes lähteneet paremmaksi kehittymisen tielle, kun teemme edelleen sutta ja sekundaa. Yritämme vain jouluna tai juhannuksena. Emme joka päivä.

Paras tapa kehittyä on elää esimerkillisesti joka päivä. Kirjoittaa Wordilla niin kuin tekstinkäsittelyllä pitää eikä käyttää sitä kirjoituskoneena. Noudattaa kauniin kielemme kielioppia. Vilkuttaa ajoissa ja lisätä liikenneturvallisuutta. Toimia hyvänä esimerkkinä johdettavilleen ja pyrkiä pönkittämään johdettaviensa menestystä - ei omaa.

Golflyönnin tapaan johtaminenkin tarvitsee toistoja. Johtajaksi hioutuu, kun uskaltaa johtaa. Joka päivä ja niin kuin hyvät opettajat ovat neuvoneet. Virheitä sattuu ja niistä selviää, kun nöyrästi anteeksi pyytää.

Jos jotain golf on minulle opettanut, niin nöyryyttä ja itsehillintää.

Kirjoittaja on pelannut golfia viimeksi kolme kuukautta ja 15 päivää sitten. Pelaamaan hänellä on mahdollisuus päästä aikaisintaan kolmen kuukauden ja 20 päivän päästä. Hänen tasoituksensa on 33,3.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, kehittyminen, osaaminen

Ken kaikkein karismaattisin?

Tiistai 17.11.2015 - Toni Hinkka, johtamisaktivisti

Olen kesäkuussa ilmestyneen kirjani ”Karisma – 30 keinoa parantaa henkilökohtaista vaikuttavuutta” tiimoilta saanut vastata usein yhteen kysymykseen. Minua on pyydetty nimeämään kolme karismaattista suomalaista. Jännä ilmiö muuten, että poikkeuksessa on kysytty kolmea henkilöä.

Karisma on katsojan silmässä. Tämä tarkoittaa sitä, että toiselle karismaattinen voi olla toiselle kammotus. Varmaan hyvä, että näin on. Muutenhan me kaikki jahtaisimme samaa henkilöä puolisoksemme.

Karismaa voi myös kehittää ihan kuten mitä tahansa osaamista. Pitää vain tietää, mistä karisma koostuu ja tämän jälkeen systemaattisesti harjoitella. Yhtä helppoa kuin autolla ajo tai maratonin juokseminen.

Haluammekin nyt tietää, ketkä henkilöt ovat suomalaisten mielestä Suomen karismaattisimpia. Tämän lisäksi meitä kiinnostaa tieto siitä, mitkä ominaisuudet karismamielipiteissä korostuvat.

Avaammekin tänään kilpailun, jossa karismaattisinta suomalaista ja hänen karismatekijöitään kartoitetaan. Tammikuussa julkaisemme eniten mainintoja saaneen nimen ja nostamme hänet koko kansan tietoisuuteen.

Oman mielipiteensä kertoneiden kesken arvotaan yksi CxO:n karismapaketti, joka sisältää CxO Karismatestin ja CxO Karismakoulun. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

Klikkaa tästä kyselyyn!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: karisma, johtaminen, suomalainen, suomalaisuus, suomalainen karisma

Varo eilistä ja huomista

Torstai 12.11.2015 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Carpe diem -sanonta on napattu Horatiuksen ikivanhasta runosta ja suomennettu monella mutta samanhenkisellä tavalla: Ota päivä kerrallaan! Tartu hetkeen!

Usein tuota sanontaa käytetään merkityksessä, jossa kuulijaa houkutellaan nauttimaan nykyhetkestä sen sijaan, että surisi menneitä tai tulevia.

Itse käytän tätä tässä kirjoituksessa hieman - mutta vain hieman - toisessa merkityksessä. Havahduin näet taannoin lukiessani vanhempieni synnyinkuntaa käsittelevää teosta, että ihmisten arvostus sen mukaan, mitä he saavat aikaan ja osaavat, ei olekaan yleismaailmallinen ilmiö, vaikka olin niin luullut.

Luuloni perustui tietysti siihen, että itse edustan tuota ajattelutapaa. Ihminen on osittain ympäristönsä luomus; vanhempieni synnyinkuntaa Kaustista leimaa tasavertaisuus, jolloin arvostuksen kohteiksi eivät ole muodostuneet sukutausta, oppiarvot, asema tai rikkaus.

Carpe diem. Tartu hetkeen ja pidä huolta, että työsi tulokset kelpaavat ja siitä, että opit koko ajan lisää - ja käytät oppimaasi ja kokemuksiasi hyväksesi.

Varo eilistä! Ansioluettelot, CV:t, menneet työ- ja luottamustehtävät sekä koulutuskin ovat kuin tuulen henkäys, ellet osaa käyttää oppimaasi ja kokemuksiasi hyväksi niin, että saat aikaan riittävän paljon ja laadukasta.

Varo huomista! Tulevaisuuden suunnitelmat, huomiseen siirretyt aikomukset ja huomista koskevat lupaukset ovat arvottomia. Huomaat sen, kun sairastut, joudut onnettomuuteen tai esimiehesi vihdoinkin kyllästyy sinuun ja sinun ikuisiin lupauksiisi.

Varo huomista! Älä käytä kaikkea tänään ansaitsemaasi, vaan säästä vähän huomisen varalle. Huominen ei ole välttämättä tämän päivän tai eilisen kopio.

Amiraali Stockdalen kaksiosainen neuvo - jota Stockdalen paradoksiksi kutsutaan - on tavallaan kiteytys tästä kirjoituksesta. Stockdalen mukaan kannattaa hyväksyä joka päivä sen hetkiset realiteettisi, olivatpa ne kuinka brutaaleja hyvänsä. Neuvo lähtee liikkeelle siis tästä päivästä ja realismista. Se jatkuu: Luota siihen, että sinulle käy lopulta hyvin. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, kehittäminen, realismi, nykyhetki, carpe diem

Voi Erkki mitä menit tekemään!

Tiistai 10.11.2015 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Isoisäni isoisän isoisän setä Taneli Eliaksenpoika Forsnabba vihittiin Maria Heikintytär Kraftin kanssa 22.10.1775 kaksoishäissä, joissa toisena vihittävänä oli morsiamen sisko Kaisa Heikintytär Kraft ja Erkki Samulinpoika Silversmed. Kaikki muut olivat ruotusotamiehen jälkeläisiä paitsi Taneli, joka oli maanviljelijäksi ryhtyneen suutarin poika.

Kaisan ja Erkin avio-onnea kesti kaksi viikkoa. Sitten tuli nimismies, pidätti Erkin ja laittoi syytteeseen. Erkki joutui käräjille ja tuomittiin kuolemaan. Hänen tuotiin Kokkolan torille nähtäväksi ja mestattiin 3.8.1776. Kuolemantuomittu hautaan saattamassa oli myös Kokkolan kirkkoherra ja valtiopäivämies Anders Chydenius.

Mitä Erkki meni tekemään?

Erkki oli mennyt lainaamaan rahaa tutulta ruotusotamieheltä, räyrinkiläiseltä Erkki Rönnbergiltä, mutta ei ollut saanut. Erkki odotti metsässä yön tuloa ja väen nukkuessa tappoi kirveellä ruotusotamiehen, tämän vaimon ja vuoden ikäisen vauvan. Löydettyään perheen rahat ja arvoesineet hän sytytti mökin palamaan. Lopulta Erkin äkkirikastuminen herätti huomion, joka johti pidätykseen.

Mutta miksi?

Erkki Silversmed oli "isoluontoinen" mies. Piti olla komeaa ja rikasta, vaikka käteisvaroista olikin pulaa. Kun tulevan vaimon sisko pääsi vielä hyviin naimisiin kylän ehkä suurimman talon pojan kanssa, saattoi vaatimustaso vielä kohota tulevan vaimonkin suunnalta, mene ja tiedä.

Mitä opimme tästä?

"Liian löysät tavoitteet eivät kannusta yrittämään, liian tiukat tavoitteet tuovat mahdottomuuden tunteen" sanottiin viisaasti eräässä takavuosien tietokirjan käsikirjoituksessa. Tavoitteiden oikea kireystaso on onnistumisen avain: liian löysät ja kireät tavoitteet johtavat molemmat huonoon tulokseen.

Kireät tavoitteet saattavat johtaa toki radikaalien innovaatioiden syntyyn mutta todennäköisemmin ratkaisu löytyy laittomien ja epäeettisten keinojen joukosta: Erkki teki kolmoismurhan ja tuhopolton, jätefirma kippasi jätteet luontoon ja yritysjohtaja veti juustohöylällä niin paksuja siivuja organisaatiostaan, että tulevaisuuden toimintakyky meni. Tuttua?

Olen huomannut myös henkilökohtaisen onnen riippuvan tavoiteasetannasta. Kun lakkaa haaveilemasta purjeveneestä, lentokoneesta ja suuresta omakotitalosta kaupungin kalleimmalla asuinalueella, helpottaa kummasti. Kun tähän on päässyt, kannattaa myös lopettaa oman auton vertailu naapureiden ja sukulaisten vastaaviin. Tehkööt he mitä huvittaa!

Toisille tämä on vaikeampaa kuin toisille. Niiden, joita status motivoi, kannattaa olla erityisen tarkkana, ettei tule uhranneeksi perhettään ja terveyttään tavoitellessaan ylipitkillä työpäivillä ja -viikoilla jotain unelmaa. Onneksi autenttisuus, elämyksellisyys, eettisyys ja ekologisuus ovat nousemassa tavoiteltavien asioiden joukkoon myös pehmentämään usein kovin materiaalisia tavoitteitamme.

Myös niiden, joilla on huono itsetunto, tulee olla varuillaan. Itsetuntemusta, joka on itsetunnon pohja, voi kuitenkin kehittää. Itsetunto on puolestaan itseluottamuksen pohja. Hyvällä itseluottamuksella varustettu ihminen välittää vähemmän ympäristönsä asettamista mukapaineista, ja voi keskittyä tärkeämpiin asioihin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: itsetuntemus, itsetunto, itseluottamus, karisma, status, motivaatio, RMP, johtaminen

Nauretaanko hetki itsellemme?

Torstai 5.11.2015 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Muistan lukeneeni suomalaisesta perheestä, joka muutti Washingtoniin. Oli syksy ja koulut olivat alkamassa, joten juuri kaupunkiin muuttaneella perheellä oli kiire saada lapsi kouluun muistaakseni Adams Morganin kaupunginosassa. Se vain ei meinannut onnistua.

Yhdysvalloissa ei ole väestörekisteriä. Miten todistaa asuvansa jossain, jos ei ole väestörekisteriä? Amerikkalaiset ovat luovia, se onnistuu sähkölaskua näyttämällä. Heidän läpitunkemattoman logiikkansa mukaan kukaan ei ole niin tyhmä, että hankkisi huvikseen sähköliittymän.

Suomalaisperheen ongelma oli siinä, että he olivat juuri muuttaneet eikä heillä ollut ensimmäistäkään sähkölaskua. Heidän piti puhua sähkölaitos ympäri lähettämään yhden dollarin sähkölasku, jonka maksamalla heillä oli koululaitoksen kaipaama todiste asuinpaikasta. Lapsi pääsi kouluun kaksi viikkoa myöhässä.

Huvittavia nuo amerikkalaiset, eikö?

Meillähän on Väestörekisterikeskus, jossa kaikkien suomalaisten tiedot luuraa. VRK oli edistyksellinen, kun se lanseerasi vuonna 1999 HST-kortin, jolla saattoi allekirjoittaa sähköisesti sitä sun tätä. Hankimme kortteja ja teimme kaksi sovellustakin, joista toinen taisi olla ensimmäin sähköistä allekirjoitusta hyödyntävä B2B-softa YIT:n ja Inspectan välillä.

Sitten kävi niin, että HST ei mennytkään läpi, vaan pankkien TUPAS-tunnistus voitti kisan. TUPAS-tunnistetta käytät todennäköisesti veroilmoitusta täyttäessäsi, on siellä toki muitakin tunnistautumiskeinoja. Mutta aika moneen paikkaan on standardoitu pankkien tunnistautumismenetelmä siksi ainoaksi.

Pankkitunnuksia saatat joutua käyttämään, kun muutat vaikkapa puhelin- tai laajakaistaliittymäsi ominaisuuksia itsepalveluna. Entä jos liittymä on sellaisen seniorin hallussa, jolla ei koskaan ole ollut pankkitunnuksia. Tai jolle pankki ei henkilön korkean iän vuoksi sellaisia myönnä?

Entä jos olet maahanmuuttaja, jolla ei ole pankkisuhdetta täällä?

Aika huvittavia ollaan me suomalaiset, eikö?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: idea, keksintö, innovaatio, kehittäminen, standardi

Turmiojohtamisen torjunta

Tiistai 3.11.2015 - Toni Hinkka, johtamisaktivisti

”Kohtele toisia kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan” on totaalisen harhaanjohtava lause johtamisneuvona. Jos johdat toisia kuten sinua tulisi johtaa, niin johdat valtaosaa ihmisistä ihan päin prinkkalaa.

Miksi? No siksi, että toiset ihmiset ovat kaltaisiasi äärimmäisen harvoin. Mikäli organisaatiosi koostuu itsesi kopioista, ei teillä ole pienintäkään onnistumisen edellytystä. Älä ymmärrä väärin – en sano sinua huonoksi tai taitamattomaksi vaan yksilöksi.

Toimivassa organisaatiossa on monenlaista tehtävää. Eri tehtävissä erilaiset ihmistyypit pärjäävät toisia paremmin. Esimerkiksi kirjanpitäjän olisi hyvä olla tarkka, järjestelmällinen, kontrolloitu, harkitseva, ehkä hieman perfektionistikin ja saa hän vetäytyväkin olla.  Myyntihenkilönä taas voisi pärjätä henkilö, joka on omaehtoinen, energinen, innostuva, aloitteellinen, ystävällinen ja sosiaalinen. Kaikki luettelemani ominaisuudet ovat varmaan hyväksi roolissa kuin roolissa, mutta todellisessa elämässä nuo ovat usein toistensa vastakohtia – ainakin jos Carl Jungia uskoo.

Jos olet johtaja, olet todennäköisesti hieman poikkeava. Esimiestehtävissä kun on vain arviolta 15 prosenttia ihmisistä. Ei kaikista ole johtajiksi eikä pidäkään olla. Jos siis johdat muita kuten itseäsi tulisi johtaa, johdat luultavasti väärin.

Extended DISC Finland on tehnyt oivan tutkimuksen suomalaisten jakautumisesta luontaisissa vuorovaikutustyyleissä. Tutkimuksessa on profiloitu kymmeniä tuhansia suomalaisia.

DISC_jakauma_suomessa.png

Oletetaan, että olet johtajana D-osiossa, jossa on kahdeksan prosenttia suomalaisista. Organisaatiostasi kuitenkin kolme neljännestä on I- tai C-osissa. Heitä sinun tulee oppia johtamaan. Jos taas koko organisaatiosi on kanssasi D-alueella, niin haluaisin totisesti nähdä miten toimitte – jos teistä enää kukaan on hengissä mistään kertomassa.

”On vastuutonta johtaa ihmisiä, ymmärtämättä minkälaisia he ovat”, totesi eräs asiakkaani kerran. Hän on niin oikeassa. Opettele herran tähden johdettaviesi tarpeista edes perusasiat. Siihen Extended DISC on erinomainen apuväline. Kun profilointivälinettä jonkin aikaa käyttää, niin oppii lukemaan perusasiat kaikista kohtaamistaan ihmisistä jo lyhyen keskustelun jälkeen. Tämä on korvaamaton apu myös myyntityössä.

Ps. Jokainen Suomalaisen Johtamisen Päivä -tapahtumaan osallistuva saa tilaisuutta varten räätälöidyn Extended DISC -raportin kaupan päälle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, DISC, Extended DISC Finland. Carl Jung, D-tyyppi, I-tyyppi, S-tyyppi, C-tyyppi, kohtelu, itsensä johtaminen

Mitä Maija näki?

Torstai 29.10.2015 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Vanhempieni kotikylällä Kaustisen Köyhäjoella (joki oli köyhä, ei rannat) vaikutti persoona, jota kutsuttiin Jesserin Maijaksi, oikealta nimeltään Maija-Liisa Peltokangas (1880-1953). Äitini perheessä hänet tunnettiin ehkä siksiksin, että ilmeisesti havitteli äitini isoäidin kuoltua vuonna 1919 vapautunutta Kykyrin Välituvan emännän paikkaa. No, isoäitini äitipuolta Maijasta ei koskaan tullut.

Maijalla oli paljon tarinoita. Yksi hänen kertomuksistaan koski viljapellolla kulkevaa konetta, jonka perästä tippui jyväsäkkejä. Ihmiset puistelivat päitään Maijan tarinoille todeten niiden olevan noita "Jesserin Maijan juttuja".

Maija oli käynyt Amerikassa. Hän sai passin 16.7.1912 ja matkusti seuraavana päivänä ajan tavan mukaan laivalla Englantiin, josta valtamerihöyryllä edelleen Yhdysvaltoihin määränpäänään Frederick-niminen paikka.

Kauanko Maija Amerikassa oli, siitä ei ole tietoa. Niin kauan kuitenkin, että hänen kieleensä tarttuivat sanat "Jes söör" ja "Jees", mistä vääntyi hänen Suomeen palaamisensa jälkeen hänelle lempinimi Jesserin Maija.

Suomeen leikkuupuimuri rantautui vuonna 1950. Taisi käydä tässä asiassa niin, että Maija ehti kuolla, ennenkuin muut ymmärsivät, mitä Maija oli Amerikassa nähnyt.

Globalisaatio kutistaa maailmaa. Silti tänäänkin kokemuspiirin ulkopuolella oleville asioille tai ehdotuksille puistellaan päätä. Haluamme mieluummin keksiä pyörän uudelleen kuin ottaa käyttöön jossain muualla keksittyä.

Idea on arvokas vasta käyttöön otettuna. Sillä, kenen ideasta on kyse ja mistä idea on kotoisin, ei ole arvoa. Vain käyttöönotolla on. Siispä: avoimin mielin katsomaan, miten muualla tehdään asioita. Ei kaikkea tarvitse tehdä samalla tavalla mutta saattaa olla, että näit jossain muualla, jossain toisessa asiayhteydessä asian, joka omassa yrityksessäsi käyttöönotettuna tuottaa kilpailuedun.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, kehittäminen, idea, keksintö, innovaatio, technology transfer

Itsejohtamisen avaimet

Tiistai 27.10.2015 - Toni Hinkka, johtamisaktivisti

18352846_s.jpgKaikkein vaikeinta johtamisessa on itsensä johtaminen. Ensin pitää kyetä johtamaan itseään, jotta voi johtaa muita. Ehkä siksi johtajia onkin pieni osa ihmisistä, kun ihmiset tarvitsevat lähes aina jonkin toisen ihmisen johtamaan itseään.

Useimmat ovat tutustuneet itsensä johtamisen vaikeuteen yrittäessään muuttaa jotain elämässään. Väitän, että jokaiselta löytyy oman itsensä johtamisen akilleenkantapää jostain. Jollekin se on painonhallinta, toiselle tupakka tai alkoholi, kolmannelle liikunta, neljännelle rupeamiseen ryhtyminen ja viidennelle vaikkapa läheiselle tiuskimattomuus.

Itsensähallinta ja -kehitysoppaita eli selfhelp-kirjoja maailma on pullollaan. Tuntuu siltä, että joka kolmas menestynyt yrittää rahastaa salaisuuksiensa kertomisella. Onkohan toimivaa opasta vielä kukaan tehnyt? Niissä lienee kaksi perusongelmaa.

Ensinnäkin se, että menestyjä luulee ylimielisyydessään vaikuttaneensa menestymiseensä vain tarmollaan tai järjellään unohtaen täysin ainutkertaisten mielettömien sattumien vaikutuksen. Esimerkiksi megasuosittu poikabändi One Direction ei olisi koskaan muodostunut, elleivät juuri nuo viisi poikaa olisi osallistuneet samaan tosi-TV-laulukilpailuun samana päivänä. Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö he olisi mielettömän taitavia siinä mitä tekevät. Asiat vain loksahtivat paikalleen miljoonien nuorten tyttöjen iloksi.

Toinen usein unohtuva asia on se, että me olemme kaikki erilaisia. Joku menestyy sillä, että hänen ainutkertaisessa lahjakkuuden ja kokemuksen yhdistelmässä jokin asia osuu vihdoinkin paikalleen. On kuitenkin äärimmäisen epätodennäköistä, että jokin toinen omassa ainutlaatuisuudessaan pystyisi toistamaan tämän oppien mukaan.

Ei liene haitaksi lukea näitä oppaita. Voihan niistä aina jokin asia osua ja tarttua. Olen minäkin niistä oppinut vaikka mitä. Uskallan jopa väittää, että Dale Carnegien Kuinka saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa on jopa muuttanut minua parempaan suuntaan.

Nyt kun olen näitä oppaita hieman vähätellyt, listaanpa minäkin moisen tähän kaikkien ruodittavaksi.

Eli johtamisaktivistin kymmenen takuuvarmaa kikkaa (huomaa ironia) itsensä johtamiseksi:

  1. Kun päätät, aloita tekeminen heti – älä anna itsellesi aikaa keksiä tekemättömyystekosyitä
  2. Tee muutostavoitteestasi julkinen – hävettää enemmän antaa periksi
  3. Etene helposta vaikeaa, tutusta tuntemattomaan – näin voit oppia ja kehittyä asteittain paremmaksi
  4. Tee lupaus jollekulle jota arvostat – lupauksen pettäminen on useimmille itsepetosta vaikeampaa
  5. Keskity yhteen asiaan kerrallaan – minimoi harha-ajatusten ilmaantumismahdollisuus
  6. Tee kaikkein ikävimmät asiat tai vaiheet kaikkein tehokkaimmin – estä ajatusharhailu
  7. Pilko iso tavoite järkeviin osatavoitteisiin – näin voit palkita itsesi usein henkisesti
  8. Älä anna helpotusta etukäteen – vessaan vasta kun osa-tavoite on valmis
  9. Salli repsahdukset, kaikilla on niitä kaiken aikaa – voit aina ottaa askeleen taakse ja jatkaa siitä
  10. Kirjoita yksi tärkeä tavoite niin näkyviin, että se pysyy pakostakin mielessäsi – älä yritä unohtaa

No, niin. Näillä sitten elämä ja itsensä johtaminen kuntoon. Noista useimmat toimivat toisinaan minulla. Ehkä niistä jokin osuu sinullekin. Mitäpä, jos tekisit oman kymmenen keinon listasi. Saat varastaa ja parantaa minulta ja muilta.

Tekemään siitä!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtamine, itsenstä johtaminen, itsekuri, aikaansaaminen, onnistuminen

Osaaminenko uhkaa? Osa 2.

Torstai 22.10.2015 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Vitsinä kerrotaan tarinaa kahden johtajan keskustelusta. Ensimmäinen: "Miten firman käy, jos panostamme henkilökunnan koulutukseen ja he päättävät lähteä?" Siihen toinen: "Entä miten firman käy, jos emme panosta ja he päättävät jäädä?"

Tunteettomimmat ns. asiajohtajat voivat ajatella henkilökuntaa osana tuotantokoneistoa. Niin voi tehdä, mutta siinä tapauksessa kysymys on hieman erilaisesta tuotantokoneistosta. Semmoisesta, joka lähtee joka ilta kotiinsa ja olla seuraavana päivänä tulematta töihin. Näin ns. asiajohtajallekin saadaan käsiteltävissä oleva ongelma: Miten johtaa firmaa, jonka tuotantokoneistosta merkittävä osa voi kadota yön aikana?

Ratkaisu on yllättävän yksinkertainen: Niin hyvin, että jokainen koneiston osa palaa joka päivä kunnossa työpaikalle. Bonusta on, jos palaaja on hyvässä kunnossa ja suorastaan innosta puhkuen odottaa päivää ja sen tuomia haasteita.

Hyvää johtamista on koetettu määritellä vaihtelevin tuloksin. On helpompi tuntea hyvä johtaminen kuin kuvailla sitä. On myös helpompi kuvailla hyvää johtamista huonon johtamisen esimerkkien kautta.

Mutta jos johtaminen on kunnossa, siis riittävän hyvällä tasolla, onko pelko henkilökunnan poislähtemisestä heihin panostamisen jälkeen enää ajankohtainen?

Aina on niitä, jotka katsovat vain omaa etuaan ja sitäkin lyhytnäköisesti. Aina on tehtäviä, joissa voi vaihtaa työnantajaa parin euron tähden. Niitä, jotka näitä ihmisiä palkkaavat, tahdon neuvoa: Se, joka rahalla tulee, rahalla myös lähtee.

Myös toinen neuvoni on kokemuksen kautta opittu: Jos joku haluaa lähteä, anna hänen mennä. Kaikki yrityksesi saada hänet jäämään ovat tuomitut epäonnistumaan tai osoittautumaan väliaikaisiksi. Toivota lähtijälle onnea uusissa tehtävissä ja ala miettiä sekä syntyneen aukon korvaamista että sellaisia parannuksia työympäristöön, jotka tekevät työyhteisöstäsi ylivoimaisen.

Osaaminen ei ole uhka. Osaamattomuus on uhka, jota vastaan meidän on taisteltava. Tai huonosti käy.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, kehittäminen, osaaminen, kouluttaminen, henkilöstöpääoma

Puhetaito yksi johtamistaidoista

Tiistai 20.10.2015 - Toni Hinkka, johtamisaktivisti

On tilanteita, jolloin johtajan on saatava joukko ihmisiä ajatustensa taakse. Tällöin voivat puhetaidot osoittautua kultaakin arvokkaammiksi.

Puhetaidonkin perustana on pitäjänsä karisma eli vakuuttavuus ja uskottavuus. Karisma ja puhetaito ovat kaksi aivan eri asiaa, mutta ei puhetaidosta karismansa kasvattaneelle haittaakaan ole.

Mielenkiintoista puhetaidossa on se, että sen perusperiaatteet eivät ole juurikaan muuttuneet Aristoteleen tai Ciceron ajoista.

Vaan miksi kirjoittaa puhetaidosta, kun sitä voi kuunnella puheena? Antaa nuorkauppakamarien euroopan puhemestari Petri Eklundin kertoa, miten hänestä leivottiin mestari. Toivon, että voin muutaman viikon päästä kirjoittaa maailmanmestarista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: puhe, puheenpitäminen, johtaminen, euroopanmestari, JCI, nuorkauppakamari, Petri Eklund

Osaaminenko uhkaa?

Torstai 15.10.2015 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Ympärillesi ilmestyy ihmisiä, jotka ovat sinua paremmin koulutettuja ja - ainakin joissain asioissa - sinua osaavampia. Miten reagoit?

Koetko asemasi osaavampien ihmisten joukossa - tai jopa heidän johtajanaan - uhatuksi? Jos kyllä, alatko vähättelemään heidän koulutustaan, osaamistaan, kokemustaan tai ideoitaan? Muodostatko suhtautumisesi uusiin ideoihin sen perusteella, kuka ideat on esittänyt tai miten idea pönkittää asemaasi? Moni tekee näin.

Vai parannatko omaa osaamistasi motivaatioalueillasi samalla hyväksyen, että et voi olla joka alueella paras? Otatko vastaan palautetta ja neuvoja, jotta kehittyisit paremmaksi ihmiseksi? Suhtaudutko ideoihin objektiivisesti koko yhteisösi parasta ajatellen? Moni tekee näin.

Stereotypian molemmat vaihtoehdot ovat populaatiossamme yleisiä. Ero vaihtoehtojen välillä on, että edellinen vaihtoehto johtaa ennen pitkää tuhoon ja jälkimmäisen kautta on mahdollista ponnistaa pitkäaikaiseen menestykseen.

Jos johdettavien parempi koulutus tai osaaminen ovat johtajan mielestä hänelle itselleen uhka, hän rekrytoi vain itseään huonommin koulutettuja tai osaavia. Silloin johtajasta tulee organisaation kehittymisen pullonkaula. Organisaatio typistyy taantuvan johtajansa tasolle. Jos organisaation kilpailukyky perustuu johtajansa huippuosaamiseen, sen menestys markkinoilla voi jatkua, kunnes markkinoiden muutos vie siltä pohjan. Tämän johtamistyylin vahvuuksiin ei nimittäin kuulu ketteryys.

Olen nähnyt paikallisorganisaatioita, joihin teekkarit eivät kelvanneet edes kesätöihin, koska paikallisjohtaja oli koulutukseltaan insinööri. Näin siitä huolimatta, että koko organisaatiota johti vuorineuvos ja kunniatohtori. Olen nähnyt, kuinka ammattikoulupohjalta ponnistava pikkupäällikkö jättää ottamatta työhaastatteluun automaatioinsinöörin. Ja niin edelleen.

Perimmältään on kysymys itseluottamuksesta. Itseluottamus perustuu itsetuntemukselle; tunteeko ihminen omat vahvuutensa ja heikkoutensa sekä tunteensa ja niiden syyt. Hyvällä itsetunnolla varustettu johtaja tuntee ja hyväksyy vahvuutensa ja heikkoutensa. Jos nämä ovat epätyydyttävällä tasolla, hän ryhtyy kehittämään niitä. Tai hän ajattelee asiaa koko yhteisön tasolla ja täydentää omaa osaamistaan muiden osaamisilla.

Hyvällä itsetunnolla varustettu johtaja ei koe muita uhkaksi heidän osaamisensa tai kokemuksensa takia. Sen sijaan hän tunnistaa persoonia, jotka ovat uhaksi koko organisaatiolle - riidankylväjiä, ideantappajia, tyranneja ja mielistelijöitä - ja pyrkii pääsemään heistä eroon. Hyvän johtajan arvostuslistan kärjessä on aikaansaannokset, eivät aikomukset.

Huonolla itsetunnolla varustettu johtaja pönkittää itseään sukutaustallaan, koulutuksellaan, asemallaan tai aikaisemmilla työtehtävillään. Usein listaan kuuluu vielä epärealistinen omakuva ja jonkinsorttinen toiveajattelu. Ihminen, joka kokee toiset ihmiset uhkakseen, luulee usein, että kaikki muutkin ihmiset pitävät muita ihmisiä uhkanaan.

On tilanteita, joissa organisaation piintyneiden ja vanhentuneiden toiminta- ja ajattelutapojen muuttamiseksi tarvitaan johtajaksi puskutraktoria, joka täyttää tässä määritellyn huonon johtajan tunnusmerkit. Puskutraktoreita tarvitaan vain vähän aikaa ja sen jälkeen heitä ei tarvita. Organisaation pitkäaikainen menestys perustuu hyvälle johtamiselle.

Tuskin syyllistyn vihapuheeseen tai kiihottamiseen kansanryhmää vastaan, kun kehotan kaikkia ihmisiä vastustamaan huonoa johtamista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, kehittäminen, osaaminen, idea, itseluottamus, itsetunto

William Murdoch karismakoulussa

Tiistai 13.10.2015 - Toni Hinkka, karismakouluttaja

Ehdin kerran katsoa viiden uutiset. Kanava jatkoi uutisista murhamysteeriin. Jäin koukkuun. Siitä lähtien olen tallentanut jokaisen jakson.

Etsivä William Murdoch, hänen mielitiettynsä tohtori Julia Ogden, päällikkö Thomas Brackenreid ja konstaapeli George Crabtree ratkovat murhamysteerejä 1900-luvun alun Torontossa. Tarinoissa vierailee toisinaan kuuluisia historian merkkihenkilöitä ja päivänvaloonsa kurkistavia keksintöjä. Nykyäly ja historiallinen miljöö kohtaavat saumattomasti.

Sarjaa esitetään 120 maassa ja useimmissa se on yksi katsotuimmista. Tarinat ja henkilöt ovat siis valloittaneet sydämiä kulttuurista riippumatta.

Paneudun nyt vain yhteen henkilöön, William Murdochiin ja hänen karismaansa. Jos poistetaan yhtälöstä tarinat ja miljööt, mikä hahmossa vetoaa?

Monet asiakkaistani osallistuvat karismakouluuni. Siinä tutkimme henkilön vaikuttavuutta, korostamme luontaisia vahvuuksia ja pyrimme poistamaan pahimmat heikkoudet. Metodi on simppeli ja toimiva, mutta jokaisen kohdalla valitut asiat ovat erilaisia.

Mitä jos saisin etsivä Murdochin karismakouluuni?

Karisma on katsojan silmässä, joten se mitä minä pidän vahvuutena, voi joku toinen pitää heikkoutena. Olen kuitenkin tutkinut asiaa niin pitkään, että pystyn arvioimaan näkökulmia myös tilastollisessa mielessä eli mistä ihmiset yleensä vaikuttuvat.

Pika-analyysi etsivä Williamin – tässä vaiheessa prosessia saan jo sinutella – karismasta:

  1. Hän on vahvasti läsnä jokaiselle kohtaamalleen ihmiselle, ei pälyile.
  2. Hänen arvonsa ovat selkeästi tunnistettavissa ja hän toimii jokaisessa tilanteessa ehdottomasti niiden mukaisesti – siitä huolimatta, että se olisi hänen itsensä kannalta hölmöä tai haitallista.
  3. Hänen viestintänsä on kiteytynyttä ja äärimmäisen selkeää – viesti ei jää epäselväksi.
  4. Olemus on ryhdikäs, siisti, suorastaan tyylikäs. Käytös on äärikohtelias jopa pahimpien vihollisten seurassa ja suurimmissa tunnekuohuissa (samaa ei voi sanoa päällikkö Brackenreidista).
  5. Itsetunto on vahva, mutta siinä on pientä arvoituksellista säröä.
  6. Itsetuntemus on hyvä ja muitakin hän lukee erinomaisesti paitsi rakastaan Juliaa (sehän kuuluu juttuun, että katsojat näkee hahmojen vetovoiman, mutta he itse ovat ihan pihalla toistensa tunteista).
  7. Hän on myös rohkea, vaikka antaakin yleensä konstaapelien hoitaa fyysiset mittelöt.
  8. Lopuksi tulee mieleen, että etsivä on kaikissa tilanteissa aito oma itsensä – tämä on samalla kehu näyttelijä Yannic Bissonin taidoille.

Erittelin yllä alla olevan karismakiven kahdeksan ulottuvuutta hyvin karkealla tasolla.

Karismakivi_rubiini.png

Joutuisin aika haastavaan hommaan, jos minun pitäisi auttaa Murdochia karismansa kasvattamisessa. Hienosäätöä toki löytyisi monesta osa-alueesta. Vähän kuin huippu-urheilijan valmentamista.

Tein vähän lisätutkimusta ja katsoin netistä muutamia näyttelijä Yannic Bissonin haastatteluja. Samat kasvot ja ääni kuin Murdochilla, mutta muuten eri persoona. Hieman epävarma, poikamainen, tavallisesti pukeutuva hitusen epävarman oloinen mies. Suuri osa etsivän karismasta kadotettu. Karismaattinen yhä, mutta eri syistä. Tämä saa arvostamaan Bissonin näyttelijäntaitoja, käsikirjoitusta, ohjausta, puvustusta ja maskeerausta entistä enemmän.

Katsokaa Murdochin murhamysteerit TV1:ssä arkisin klo 17:05 ja tehkää oma karisma-analyysinne. Osasta näkemyksiäni olette eri mieltä ja olette oikeassa, koska karisma on katsojan silmässä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: William Murdoch, murhamysteerit, Yannic Bisson, Thomas Brackenreid, Juloa Ogden, George Craptree, karisma, karismakoulu

Sustako tuntuu?

Torstai 8.10.2015 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Kiireinen elämäntapamme ei kannusta pohtimaan asioita. Niinpä asioihin otetaan kantaa nopeasti, tunteella. Onko se oikein?

Tunnen tyypin, joka ei voi syödä laskiaispullaa. Tiedän tapauksen, jossa sairaalassa pyörtyneen nuoren naisen luultiin odottavan lasta. Itsekään en syö mielelläni mantelikalaa.

Nopeat reaktiomme kumpuavat vaistoksi kutsutusta asiasta. Kokemukset ruokkivat vaistoa. Vaisto auttaa meitä selviytymään nopeissa tilanteissa. Mutta kaikki vaiston synnyttä tunteet eivät ole tilanteeseen sopivia.

Kun aivomme muodostavat syy-seuraus-suhteita ja tallentavat niitä kokemuksiimme, kaikki ei mene aina oikein. Tuntemani tyypin oksentaminen laskiaispullan syömisen jälkeen ei johtunut laskiaispullasta vaan vaikkapa matkapahoinvoinnista. Se, että naapurin tyttö paljastui sairaalapyörtymisen jälkeen raskaana olevaksi ei tarkoita, että jokainen sairaalapyörtyminen olisi merkki raskaudesta. Eikä jokaisen keittön tekemä mantelikala ole raakaa.

John P. Kotter on kirjoittanut, että onnistuneen muutoksen takana on ihmisten järjen ja tunteiden voittaminen. Muutoksen pitää olle perusteltu järkisyistä ja sen pitää tuntua hyvältä. Objektiivisuus ja subjektiivisuus kohtaavat.

Keskustelin hiljattain erään tietohallintojohtajan kanssa. Hän kertoi miettineensä, että lomarahojen leikkaaminen olisi todennäköisesti järkevin ratkaisu etsittäessä kustannusten kautta kilpailukykyhyötyjä. Objektiivinen asian tarkastelu tuotti hänelle tällaisen tuloksen. Miettiessään asiaa subjektiivisesti hän tuli toiseen johtopäätökseen: lomarahat ovat ainoa palkkaerä, jota ei ole etukäteen sidottu johonkin. Tämän vapausasteen menettäminen tuntui pahalta.

Muutosvastarinnassa ihmiset eivät vastusta muutosta sinänsä. Lomarahakin on jäänne. Alun perin se oli kaksiosainen. Loppuosa maksettiin lomaltapaluurahana, jonka tarkoituksena oli varmistaa, että ihmiset palasivat lomien jälkeen takaisin töihin. Nykyisessä työmarkkinatilanteessa tuo paluupuolisko lienee tällä hetkellä objektiivisesti tarkasteltuna tarpeeton. Silti se edustaa rahaerää, joka koetaan monessa perheessä tarpeelliseksi, koska lomalla kulutetaan enemmän. Muuten elokuusta on tulossa kaurapuurokuukausi.

Mitä ihmiset sitten muutosvastarinnassaan vastustavat? He vastustavat muutoksen sivuvaikutuksia. Tai niistä niitä, joista he eivät pidä. Ikävät asiat nousevat suhteettoman suuriksi, hyvät asiat ohitetaan nopeasti. Siksi muutoksen sivuvaikutuksetkin pitää ottaa muutosjohtamisessa käsittelyyn.

Jotta lomarahojen leikkaus menisi kansassa läpi, pitäsi saada aikaan tunne, että tämä on se uhraus jonka teemme yhteisen kilpailukyvyn hyväksi. Että tietoisesti luovutaan jostain, joka on kyllä koetaan tärkeäksi mutta ei elintärkeäksi. Samalla tavalla voisimme perustella maltillisen työajan pidennyksen.

Talvisodan henki, jota nyt peräänkuulutetaan, ei syntynyt ennen talvisotaa eikä edes heti sen alettua. Talvisodan henki syntyi Tolvajärven ja Raatten tien voitokkaiden taistelujen myötä. Kansakuntamme tarvitsee nyt onnistumisia, jotta ihmiset uskaltaisivat tehdä kipeitä uhrauksia.

Mutta ennen kaikkea: kun sinusta tuntuu pahalta, pysähdy miettimään, miksi sinusta tuntuu siltä kuin tuntuu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, kehittäminen, työilmapiiri, onnistuminen, muutosjohtaminen, muutosvastarinta, tunne

Tarvitseeko myyjä tai johtaja karismaa?

Tiistai 6.10.2015 - Toni Hinkka, johtamisaktivisti

On olemassa viisi ostamiseen vaikuttavaa päätöstä, jotka jokainen tekee, kun heille yritetään myydä jotain.  Nämä päätökset noudattavat aina seuraavaa psykologista järjestystä: 1) sinä, myyjä, 2) yrityksesi, 3) tuotteesi tai palvelusi, 4) hintasi ja 5) oikea-aikaisuus (Chitwood, 1996).

Ensimmäisellä sijalla on siis tuotteen tai idean myyjä. Organisaation sisällä tämä myyjä voi olla usein johtaja, joka yrittää saada organisaationsa ostamaan hänen haluamansa asiat. Jos ostaja (johdettava, esimies, kollega) ei ole vakuuttunut sinusta henkilönä, ei panostus tuotteen tai idean jalostamiseen paljoa auta. Tilanne on vähän sama, jos yrittäisit houkutella ihmisiä ravintolaan, jonka julkisivu muistuttaa kaatopaikkaa. Tai menisit oksennusta rinnalla pyytämään ihastuksesi kohdetta tanssimaan.

Hyvä uutinen on se, että voit kehittää sitä, miten sinut ihmisenä ostetaan. Tätä kutsutaan myös karismaksi, vaikuttamiskyvyksi.

Laita vain kahdeksan asiaa kuntoon. Nämä kahdeksan asiaa on esitetty alla olevassa kuvassa, karismakivessä.

Karismakivi_rubiini.png

Se miten nämä laitetaan kuntoon, voit lukea kirjastani tai tulla kuuntelemaan esitykseni karisman kehittämisestä Suomalaisen Johtamisen Päiville 10.12.2015.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: karisma, karismakoulu, johtaminen, Suomalaisen Johtamisen Päivä, johtaminen, myynti

Kaksinapainen IT

Torstai 1.10.2015 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Käytäessä keskustelua tietohallinnon ja liiketoiminnan yhteistyöstä monesti todetaan aiheen olevan ikuisuusaihe. "Tästä keskusteltiin jo 30 vuotta sitten", joku toteaa. Täytyy myöntää, että kannanotto harmittaa, sillä mielestäni asiasta pitää keskustella jatkuvasti, koska sitä ei ole saatu kuntoon.

Minun on silti myönnettävä, että jonkinlainen deja-vun koin lukiessani Markku Pervilän 24.9.2015 julkaistua artikkelia Kaksinapainen it antaa tilaa pelle pelottomille tivi.fi:stä. Pervilän mukaan: "Uusi, kaksitoiminen malli jakaa it-osaston kahteen leiriin. Päivittäiset toiminnot pysyvät entisenlaisina ja bimodaalin paletin toinen puolisko tarjoaa turvasataman riskinottajille ja keksintöjen luojille. Kaksitoiminen it-malli (bimodal it) on melko uusi konsepti. Ensi kerran tällaisen kaksitoimisuuden idean esitteli ja nimesi tutkimustalo Gartner vasta viime vuonna."

No nyt Gartner on keksinyt asian, joka on keksitty Suomessa jo 10 vuotta sitten tai aikaisemmin. Monien - ilmeisesti suomalaisten - toimintatapojen siirtyminen kansainvälisiin standardeihin ja käytäntöihin vie näköjään aikaa paljon, koska ne on keksittävä jossain uudelleen.

Esimerkiksi Suomessa jo liki 20 vuotta käytössä oleva tietohallinnon ja liiketoiminnan suhteiden hoito (Business Relationship Management) tuli ITIL- ja Cobit-standardeihin vasta 2011-2012.

Onko meillä suomalaisilla peiliin katsomisen paikka? Keksimme kyllä fiksuja asioita ja otamme niitä käyttöönkin. Samaan aikaan työnantajiemme kansainvälistyessä joudumme jatkuvasti tilanteeseen, kun toimintatapamme ovat erilaisia suurten maiden - kuten Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian - vastaaviin verrattuna. Erilaisuus johtuu kokemukseni mukaan usein siitä, että käymme näihin verrattuna edellä.

Toisaalta itse keksitty ei tunnu itsestäkään yhtä hyvältä kuin yleisesti hyväksytty. Pikkuisen aina epäilyttää, kun on edistämässä asiaa, josta kukaan muu ei (vielä) puhu.

Keskustelin tietohallinnon kaksinapaisuusuutisesta viime viikolla vanhan asiakkaani kanssa. Kolmisen vuotta sitten sparrasin häntä - tietohallintojohtajaa - IT:n organisointiasiassa ja kumpikin muisti, että tämä Gartnerin uutuutena esittämä IT-palvelujen kaksitahoisuus (jatkuvat vs. kehityspalvelut) oli esillä jo silloin.

On silti hyvä, että Gartner on ottanut asian esille nyt. Se kertoo, että ajatus on jollain tasolla yleisesti hyväksytty ja kiinnittää digitalisaatiokeskustelun yhteydessä huomiota teknologian sijasta vaihteeksi organisatorisiin asioihin. Huomasin kootessani yhteen aineistoa Tietohallinnon organisointi -kirjaani varten, että ansiokkainta tutkimusta aiheesta on tehnyt juuri Gartner.

Tässä kuvitteellisessa kisassa tosin meikäläinenkin pääsisi palkintosijoille vaatimattomahkolla panoksellani, sillä niin vähän tietohallinnon organisointia on tutkittu. No nyt tuokin tutkimus - kotimainen ja ulkomainen - on saatu tuotteistettua suomenkieliseksi kirjaksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tuottavuus, talouskasvu, tietotyö, kilpailukyky, digitalisaatio

Huutajaöykkäripomon jalanjälki

Tiistai 29.9.2015 - Toni Hinkka, johtamisaktivisti

Propaganda.jpg

Johtaja, mistä haluat, että sinut muistetaan urasi jälkeen? Aikaansaannoksistasi vai luonteestasi?

Minä haluaisin, että minut muistetaan molemmista. Sain jotain merkittävää aikaiseksi, mutta ennen kaikkea olin ihmismäinen ihmisille. Kohtelin toisia hyvin ja kunnioittavasti.

Tiedän, että kohtelemalla toisia hyvin, paranevat mahdollisuuteni merkittävästi saada aikaiseksi jotain merkittävää. Yksin kun en voi maailmaa muuttaa, mutta isommalla joukolla se voi onnistuakin.

Muutama vuosikymmen sitten saattoi huutajaöykkärikin pärjätä. Nykyään tiedonvälitys on muuttunut avoimemmaksi ja tasa-arvoisemmaksi. Johtajien käytös paljastuu muuallakin kuin keskusteluissa kahviautomaatilla. Uskallan väittää, että tuottavuutta syövää johtajan selän takana puhumista tapahtuu paljon enemmän hirviöiden kuin humaaneiden organisaatioissa.

Mitä sinä muistat Hitleristä, Stalinista tai vaikkapa Saddam Husseinista? Entä Gandhista tai Mandelasta? Steve Jobs?

Vielä elossa olevia ja virassa olevia poliitikkoja tai yritysjohtajia en viitsi listata – heillä kun saattaa olla vielä mahdollisuus vaikuttaa siihen, mistä historiakirjat heidät muistavat.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Huono johtaminen, öykkäröinti, huutaminen, kohtelu, ihmisyys, ihmismäinen

Voiko vanhan uudistaminen olla innovaatio?

Torstai 24.9.2015 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Vuonna 1962-1964 maahamme ostettiin sveitsiläisiä 30 mm ilmatorjuntatykkejä (30 ItK/62 HS), joissa oli italialainen Galileo-laskin- ja tähtäysjärjestelmä. Varsinkin viimeksi mainittu osoittautui vaikeaksi oppia ja opettaa. Mutta ei sillä oikeastaan ollut väliä, jos tutkijan lopputoteamus asejärjestelmästä pitää paikkaansa: "...ettei oikein asennetulla ja trimmatulla P 36 -suunturilla ja suuntaajan virheettömällä toiminnalla yleensä ole mahdollista saada 30 ItK/62:lla osumia lentokoneeseen".

Vaikka ilmatorjunnan ainoa tehtävä ei olekaan saada ammutuksi vihollisia alas, on sen onnistuminen kuitenkin hyvä lähtökohta.

Aivan toinenlainen tarina on 23 ItK/61:n tarina. Moskovassa käymässä ollut kauppavaltuuskunta sai tietää, että oli mahdollisuus saada rahoitus tykin hankinnalle ja sopi, että Suomi ostaa 23 ItK/61 -tykkiä suuren määrän vuosina 1968-1970. Nyreyttä aiheutti se, että asiasta tiedotettiin ilmatorjuntajoukkoja vasta jälkikäteen ja että tykin laskin- ja suuntausjärjestelmä edusti tyyppiä, josta oltiin pyrkimässä eroon.

Tuo venäläinen laskinjärjestelmä, joka oli kehitetty sodanaikaisesta saksalaisesta järjestelmästä, oli toki asejärjestelmän heikko lenkki. Asesuunnittelija oli ottanut laskimeen sisältyvän epävarmuuden huomioon perivenäläiseen tyyliin asentamalla tykin kehtoonsa niin väljästi, että sarjaan syntyy noin 15 piirun hajonta. Tykin ampuma sarja - 30 laukausta sekunnista - muodostaa 2 000 metrin etäisyydellä noin 30 metrin läpimittaisen haulikkokuvion.

Sergei-lempinimen saaneesta tykistä tuli varsin suosittu ja sitä hankittiin lisää mm. Itä-Saksan konkurssipesästä.

Tykkiä modernisoitaessa siihen asennettiin uudet kotimaisen tähtäys- ja suuntausjärjestelmät. Tähtäysjärjestelmässä päästiin tilanteeseen, että kaikki tarvittavat parametrit saatiin mittaustuloksina, joten arviolukuja ei tarvinnut enää käyttää. "Uudistuksen ansiosta 23 ItK:n tulenaloitustarkkuus on parantunut merkittävästi (>90 %), jolloin myös todellinen torjuntaetäisyys on entistä suurempi".

Vanhaa, osin epäortodoksista suunnittelua edustavaa, asetta kehittämällä saatiin erinomainen ase, joka on käytössä vieläkin. Samantyyppiseen modernisointiin on päädytty muuallakin, mm. Venäjällä ja Sveitsissä.

Kehittämisessä on paneuduttava korvaamaan se osa kokonaisuudesta, joka ei toimi tai ei vastaa ajan vaatimuksia. Kokonaisuudessa saattaa olla osia, jotka vanhuudestaan huolimatta ovat aivan toimivia. Sellaisia osia ei kannata suoralta kädeltä hylätä, vaikka ne perustuisivatkin tavanomaisesta poikkeavaan ajatteluun.

Onnistunut innovaatio täyttää tiedostettuja ja tiedostamattomia tarpeita ja johtaa kaupalliseen menestykseen. Keksintö ei ole vielä innovaatio ja pelkkä idea on vielä kauempana innovaatiosta.

Ai niin: jos lentokoneiden alasampuminen ei ole ilmatorjunnan ainoa tehtävä niin mitä ne muut tehtävät ovat? No, jos ilmatorjunta pelkällä ammunnallaan saa aikaan sen, että vihollinen ei osu kohteeseensa tai pelkällä olemassaolollaan estää vihollista hyökkäämästä, on se tehnyt tehtävänsä.

Lainaukset ovat Sotamuseon julkaisusta 1/2005: Itsenäisen Suomen ilmatorjuntatykit 1917-2000.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, kehittäminen, idea, keksintö, innovaatio, onnistuminen, epäonnistuminen

Puheripuli kuurouttaa

Tiistai 22.9.2015 - Toni Hinkka, johtamisaktivisti

Oletko huomannut, että puhuessasi et pysty kuuntelemaan muita? Kuulet vai oman äänesi. Tutustut vain omiin ajatuksiisi. Puhuessasi et opi juuri mitään muista ihmisistä. Et saa tietoosi heidän ideoitaan. Heidän motiivinsa jäävät sinulle hämäriksi.

Oletko joskus pinnistellyt pitääksesi suusi supussa? Esität korkeintaan tarkentavia tai avoimia kysymyksiä, joilla olet houkutellut keskustelukumppanisi puhumaan. Olet saanut mahdollisuuden oppia paljonkin, mikäli olet malttanut keskittyä ja pohtia kuulemaasi.

Onko niin, että omat ajatuksesi ovat mielestäsi kiinnostavampia kuin toisten ajatukset? Aika itsekeskeistä. Toki sinulla on omat kiinnostuksen kohteesi, mutta onko keskustelukumppanisi varmasti kiinnostunut samoista asioista? Tiedätkö edes, mistä ystäväsi on kiinnostunut?

Olet ehkä sokea puheripulillesi? Et ehkä huomaa, että viet hapen keskustelusta. Kukaan ei ole tohtinut siitä sinulle sanoa. Kerron kolme paljastavaa merkkiä, jotka voivat antaa sinulle vihjeen:

  1. Keskustelukumppanisi yrittää vaihtaa keskustelunaihetta heti, kun pienikin taukosi sen mahdollistaa
  2. Keskustelukumppanisi silmät hakeutuvat pois kasvoistasi
  3. Keskustelukumppanisi näyttää siltä, kun hän haluaisi paeta paikalta

Hyvä kuuntelija ei ole kuitenkaan vain hiljaa. Hän reagoi kaikkeen kuulemaansa. Hyvällä kuuntelijalla on kaksi korvaa ja yksi suu – hän käyttää niitä samassa suhteessa.

Puheripuli kuurouttaa sinut itsesi. Se kuurouttaa myös muut, jos et puhu, mistä he ovat kiinnostuneita. Hyvä johtaja on ensisijaisesti hyvä kuuntelija.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuunteleminen, hyvä johtaja, hyvä johtaminen, ymmärtäminen

Oppimisen digitalisaatio vai digitalisaation oppiminen?

Torstai 17.9.2015 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Viime aikoina on kohkattu paljon digitalisaatiosta. Ikäänkuin digitalisaatio olisi juuri nyt tullut Suomeen tai tulossa. Nix. Tuli jo 20 vuotta sitten, vähintään. Nyt olemme vain siirtyneet murroksessa nopean kehityksen vaiheeseen, jossa osa aikaisemmin piilossa tapahtuneesta kehityksestä tulee näkyviin.

Olen lukenut lehdistä ja netistä sekä kuunnellut radiosta digitalisaatio koulussa -tyyppistä keskustelua. Hämmästyksekseni olen huomannut, että keskustelu kohdistuu opettamisen digitalisaatioon. Siis siihen, miten oppimista tehostetaan uusilla härpäkkeillä tai opetusmateriaalin digitalisoinnilla jne. Keskustelu siis keskittyy kysymykseen "Miten?"

Vähemmän olen nähnyt keskustelua siitä, mitä digitalisaation seurauksena pitäisi opettaa. Jonkin verran keskustellaan digitalisaation vaatimista valmiuksista ja silloin kierrytään takaisin tuohon miten-kysymykseen.

Haluaisin kuitenkin kiinnittää huomiota tähän toiseen kysymykseen. Digitalisaatio muuttaa maailmaa ja sen seurauksena ammattikuntia katoaa ja uusia syntyy. Katoavien ammattikuntien kärjessä näyttää olevan sellaisia tietotyöammatteja, joita on tarvittu sen jälkeen, kun manuaaliprosesseja on automatisoitu. Kun prosessit suunnitellaan tietotekniikan optimaalisen hyödyntämisen näkökulmasta, manuaalivaiheita jää pois ja samalla katoaa tietotyöammatteja.

Katoavien ammattien joukossa on sekä niin sanottuja selviä tapauksia että kaikkea muuta kuin selviä tapauksia. Jälkimmäisiin kuuluvat esimerkiksi autokoulun opettajan ja optikon tehtävät. Näiden katoaminen perustuu ajatukseen robotisaation nopeasta etenemisestä. Se näkee, ken elää. Sen sijaan selvempiä tapauksia ovat mm. tallentajien, toimistotyöntekijöiden ja sihteerien tehtävät. Verkkokauppa ja sähköinen asiointi vähentävät tällaisen ammattien tarvetta mutta eivät toki poista niitä. Varmaa kuitenkin on, että uhanalaisten ammattien sisältö muuttuu.

Uusia ammatteja syntyy mutta ne tulevat vaatimaan joko suurta luovuutta tai syvää osaamista. Varsinkin viimeksi mainuttu vaatii muodollista koulutusta, opiskelua. Olemme edenneet kauas ajasta, jolloin maalaistalossa opituilla taidoilla saattoi mennä tehtaaseen työhön.

Prosessien automatisointi, robotisaatio, verkkokauppa ja sähköinen asiointi. Näitä sanoja olen käyttänyt aiemmin tässä kirjoituksessa. Niitä yhdistää ohjelmointi. Ohjelmoijien, systeemisuunnittelijoiden, prosessiasiantuntijoiden ja tietoarkkitehtien kysyntä tulee kasvamaan. Ohjelmoinnista on tulossa uusi lukutaito. Se ei ole arvo sinänsä vaan tie muiden asioiden osaamiseen. Jo nyt merkittävä osa abstraktien asioiden käsittelyyn kykenevistä istuu organisaatioiden tietohallinnoissa. Niitä tarvitaan jatkossa muuallakin. Ja tämä oli vain yksi esimerkki ohjelmointiosaamisen hyödyntämisestä.

Nyt ohjelmoinnin opettelu alkaa kahdeksannella luokalla peruskoulussa, jos on alkaakseen. Ohjelmointi on valinnaisaine. Ja vaikka nuori valitsisi sen, hän saattaa tulla lempatuksi pois valinnaisaineesta, jos on mennyt valitsemaan toiseksi valinnaisaineeksi tietokoneen ajokortin. Mielestäni tietokoneen ajokortti on saatava mitä pikimmin pakolliseksi jo seitsemännelle luokalle ja samalla esteet ohjelmoinnin ja tietokoneen käytön yhtäaikaiselta opetukselta on poistettava.

Tietokoneen ajokortin opetus pitäisi alkaa jo alakoulussa. Mutta jos joudun laittamaan vaakakuppiin alakoulun pysymisen lähikouluna ja tietotekniikan opettamisen vaatimien investointien mahdollisesti vaatiman keskittämistarpeen, valitsen tänään lähikoulut. Digitalisaation yksi seurauksista on paikkariippumattoman työn lisääntyminen ja paikkariippumattomuus lisää lähityötä eli lähellä kotia tapahtuvaa työtä, millä on suuri merkitys hiilijalanjälkeen mutta joka edellyttää tuekseen lähipäiväkoteja, -kouluja ja -kauppoja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: digitalisaatio, sähköinen asiointi, toimintatapamuutokset, tietotekniikan hyödyntäminen, tietohallinnon organisointi, kirjan julkistus, ammattimentorointi

Samassa veneessä vihollisen kanssa

Tiistai 15.9.2015 - Toni Hinkka, johtamisaktivisti

Uutisia seuratessani on tullut mieleen otsikon lause. Mitä, jos olisi yhteisö, jossa johto ja johdettavat olisivat vihollisia toisilleen? Voivat vihollisia olla myös kollegat toisilleen. Tai jotkin ryhmät yhteisön sisällä.

Mikä on vihollinen? Ihminen tai ihmisryhmä, joka vastustaa minua henkilönä tai ajamiani tahi edustamiani asioita. Vihollinen pyrkii tekemään pyrkimykseni turhiksi tai tehottomiksi. On pahansuopa minua kohtaan ja levittää minusta epäedullista tietoa, propagandaa – totuudella ei niin väliä.

Teepä tuommoisen kanssa sitten työtä. Edistäpä siinä sitten yhteistä hyvää.

Taitaa olla niin, että yhteisen hyvän sijasta energia ja resurssit kuluvat sisäiseen kahinointiin. Ulos putkahtaa vähän tai ei lainkaan sitä, mitä organisaation pitäisi ulos putkauttaa. Vähän kuin auto, jossa moottori huutaa kun käsijarru on päällä. Tai kuskin vieressä on apukuski, joka on eri mieltä joka mutkasta. Muutama kilometri voidaan edetä, mutta pian jokin pamahtaa ja matka tyssää kokonaan.

Taitaa olla kuoleman oma yhteisö, jossa on vihollisia ihan vierellä. Oli tämä sitten pieni tiimi, kokonainen yritys tai kokonainen yhteiskunta.

Sen vielä ymmärrän, että on ihmisiä jotka eivät tule toimeen. He saattavat kerätä ympärilleen tukijoita, jolloin vihollisleirittymät on pystytetty.

Sitä taas en oikein osaa ymmärtää, että hyvin toimiva organisaation annetaan lamaantua ja sinne kylvetään vastakkainasettelua täysin ulkopuolisten tappelijoiden toimesta. Vielä vähemmän ymmärrän sitä, että vaikeassa tilanteessa lopetetaan työnteko ja yritetään estää niidenkin tekeminen, jotka haluaisivat yrittää.

Onneksi pohdintani on totaalista fiktiota ilman faktapohjaa. Eihän tuollaista tapahdu modernissa sivistysvaltiossa. Se ainakin on varmaa, ettei tuollaista tee henkilöt, jotka laittava yhteisön hyvän oman narsistisen eduntavoittelunsa edelle.

1 kommentti . Avainsanat: Yhteiskunta, yhteiskuntasopimus, vihollinen, vastakkaiasettelu, AY-liike

Vanhemmat kirjoitukset »