Osaaminenko uhkaa?

Share |

Torstai 15.10.2015 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki


Ympärillesi ilmestyy ihmisiä, jotka ovat sinua paremmin koulutettuja ja - ainakin joissain asioissa - sinua osaavampia. Miten reagoit?

Koetko asemasi osaavampien ihmisten joukossa - tai jopa heidän johtajanaan - uhatuksi? Jos kyllä, alatko vähättelemään heidän koulutustaan, osaamistaan, kokemustaan tai ideoitaan? Muodostatko suhtautumisesi uusiin ideoihin sen perusteella, kuka ideat on esittänyt tai miten idea pönkittää asemaasi? Moni tekee näin.

Vai parannatko omaa osaamistasi motivaatioalueillasi samalla hyväksyen, että et voi olla joka alueella paras? Otatko vastaan palautetta ja neuvoja, jotta kehittyisit paremmaksi ihmiseksi? Suhtaudutko ideoihin objektiivisesti koko yhteisösi parasta ajatellen? Moni tekee näin.

Stereotypian molemmat vaihtoehdot ovat populaatiossamme yleisiä. Ero vaihtoehtojen välillä on, että edellinen vaihtoehto johtaa ennen pitkää tuhoon ja jälkimmäisen kautta on mahdollista ponnistaa pitkäaikaiseen menestykseen.

Jos johdettavien parempi koulutus tai osaaminen ovat johtajan mielestä hänelle itselleen uhka, hän rekrytoi vain itseään huonommin koulutettuja tai osaavia. Silloin johtajasta tulee organisaation kehittymisen pullonkaula. Organisaatio typistyy taantuvan johtajansa tasolle. Jos organisaation kilpailukyky perustuu johtajansa huippuosaamiseen, sen menestys markkinoilla voi jatkua, kunnes markkinoiden muutos vie siltä pohjan. Tämän johtamistyylin vahvuuksiin ei nimittäin kuulu ketteryys.

Olen nähnyt paikallisorganisaatioita, joihin teekkarit eivät kelvanneet edes kesätöihin, koska paikallisjohtaja oli koulutukseltaan insinööri. Näin siitä huolimatta, että koko organisaatiota johti vuorineuvos ja kunniatohtori. Olen nähnyt, kuinka ammattikoulupohjalta ponnistava pikkupäällikkö jättää ottamatta työhaastatteluun automaatioinsinöörin. Ja niin edelleen.

Perimmältään on kysymys itseluottamuksesta. Itseluottamus perustuu itsetuntemukselle; tunteeko ihminen omat vahvuutensa ja heikkoutensa sekä tunteensa ja niiden syyt. Hyvällä itsetunnolla varustettu johtaja tuntee ja hyväksyy vahvuutensa ja heikkoutensa. Jos nämä ovat epätyydyttävällä tasolla, hän ryhtyy kehittämään niitä. Tai hän ajattelee asiaa koko yhteisön tasolla ja täydentää omaa osaamistaan muiden osaamisilla.

Hyvällä itsetunnolla varustettu johtaja ei koe muita uhkaksi heidän osaamisensa tai kokemuksensa takia. Sen sijaan hän tunnistaa persoonia, jotka ovat uhaksi koko organisaatiolle - riidankylväjiä, ideantappajia, tyranneja ja mielistelijöitä - ja pyrkii pääsemään heistä eroon. Hyvän johtajan arvostuslistan kärjessä on aikaansaannokset, eivät aikomukset.

Huonolla itsetunnolla varustettu johtaja pönkittää itseään sukutaustallaan, koulutuksellaan, asemallaan tai aikaisemmilla työtehtävillään. Usein listaan kuuluu vielä epärealistinen omakuva ja jonkinsorttinen toiveajattelu. Ihminen, joka kokee toiset ihmiset uhkakseen, luulee usein, että kaikki muutkin ihmiset pitävät muita ihmisiä uhkanaan.

On tilanteita, joissa organisaation piintyneiden ja vanhentuneiden toiminta- ja ajattelutapojen muuttamiseksi tarvitaan johtajaksi puskutraktoria, joka täyttää tässä määritellyn huonon johtajan tunnusmerkit. Puskutraktoreita tarvitaan vain vähän aikaa ja sen jälkeen heitä ei tarvita. Organisaation pitkäaikainen menestys perustuu hyvälle johtamiselle.

Tuskin syyllistyn vihapuheeseen tai kiihottamiseen kansanryhmää vastaan, kun kehotan kaikkia ihmisiä vastustamaan huonoa johtamista.

Avainsanat: johtaminen, kehittäminen, osaaminen, idea, itseluottamus, itsetunto


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini

Lähettääksesi kommentin sinun tulee kirjoittaa alla oleva merkkijono kenttään