Kaksinapainen IT

Torstai 1.10.2015 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Käytäessä keskustelua tietohallinnon ja liiketoiminnan yhteistyöstä monesti todetaan aiheen olevan ikuisuusaihe. "Tästä keskusteltiin jo 30 vuotta sitten", joku toteaa. Täytyy myöntää, että kannanotto harmittaa, sillä mielestäni asiasta pitää keskustella jatkuvasti, koska sitä ei ole saatu kuntoon.

Minun on silti myönnettävä, että jonkinlainen deja-vun koin lukiessani Markku Pervilän 24.9.2015 julkaistua artikkelia Kaksinapainen it antaa tilaa pelle pelottomille tivi.fi:stä. Pervilän mukaan: "Uusi, kaksitoiminen malli jakaa it-osaston kahteen leiriin. Päivittäiset toiminnot pysyvät entisenlaisina ja bimodaalin paletin toinen puolisko tarjoaa turvasataman riskinottajille ja keksintöjen luojille. Kaksitoiminen it-malli (bimodal it) on melko uusi konsepti. Ensi kerran tällaisen kaksitoimisuuden idean esitteli ja nimesi tutkimustalo Gartner vasta viime vuonna."

No nyt Gartner on keksinyt asian, joka on keksitty Suomessa jo 10 vuotta sitten tai aikaisemmin. Monien - ilmeisesti suomalaisten - toimintatapojen siirtyminen kansainvälisiin standardeihin ja käytäntöihin vie näköjään aikaa paljon, koska ne on keksittävä jossain uudelleen.

Esimerkiksi Suomessa jo liki 20 vuotta käytössä oleva tietohallinnon ja liiketoiminnan suhteiden hoito (Business Relationship Management) tuli ITIL- ja Cobit-standardeihin vasta 2011-2012.

Onko meillä suomalaisilla peiliin katsomisen paikka? Keksimme kyllä fiksuja asioita ja otamme niitä käyttöönkin. Samaan aikaan työnantajiemme kansainvälistyessä joudumme jatkuvasti tilanteeseen, kun toimintatapamme ovat erilaisia suurten maiden - kuten Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian - vastaaviin verrattuna. Erilaisuus johtuu kokemukseni mukaan usein siitä, että käymme näihin verrattuna edellä.

Toisaalta itse keksitty ei tunnu itsestäkään yhtä hyvältä kuin yleisesti hyväksytty. Pikkuisen aina epäilyttää, kun on edistämässä asiaa, josta kukaan muu ei (vielä) puhu.

Keskustelin tietohallinnon kaksinapaisuusuutisesta viime viikolla vanhan asiakkaani kanssa. Kolmisen vuotta sitten sparrasin häntä - tietohallintojohtajaa - IT:n organisointiasiassa ja kumpikin muisti, että tämä Gartnerin uutuutena esittämä IT-palvelujen kaksitahoisuus (jatkuvat vs. kehityspalvelut) oli esillä jo silloin.

On silti hyvä, että Gartner on ottanut asian esille nyt. Se kertoo, että ajatus on jollain tasolla yleisesti hyväksytty ja kiinnittää digitalisaatiokeskustelun yhteydessä huomiota teknologian sijasta vaihteeksi organisatorisiin asioihin. Huomasin kootessani yhteen aineistoa Tietohallinnon organisointi -kirjaani varten, että ansiokkainta tutkimusta aiheesta on tehnyt juuri Gartner.

Tässä kuvitteellisessa kisassa tosin meikäläinenkin pääsisi palkintosijoille vaatimattomahkolla panoksellani, sillä niin vähän tietohallinnon organisointia on tutkittu. No nyt tuokin tutkimus - kotimainen ja ulkomainen - on saatu tuotteistettua suomenkieliseksi kirjaksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tuottavuus, talouskasvu, tietotyö, kilpailukyky, digitalisaatio

Oppimisen digitalisaatio vai digitalisaation oppiminen?

Torstai 17.9.2015 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Viime aikoina on kohkattu paljon digitalisaatiosta. Ikäänkuin digitalisaatio olisi juuri nyt tullut Suomeen tai tulossa. Nix. Tuli jo 20 vuotta sitten, vähintään. Nyt olemme vain siirtyneet murroksessa nopean kehityksen vaiheeseen, jossa osa aikaisemmin piilossa tapahtuneesta kehityksestä tulee näkyviin.

Olen lukenut lehdistä ja netistä sekä kuunnellut radiosta digitalisaatio koulussa -tyyppistä keskustelua. Hämmästyksekseni olen huomannut, että keskustelu kohdistuu opettamisen digitalisaatioon. Siis siihen, miten oppimista tehostetaan uusilla härpäkkeillä tai opetusmateriaalin digitalisoinnilla jne. Keskustelu siis keskittyy kysymykseen "Miten?"

Vähemmän olen nähnyt keskustelua siitä, mitä digitalisaation seurauksena pitäisi opettaa. Jonkin verran keskustellaan digitalisaation vaatimista valmiuksista ja silloin kierrytään takaisin tuohon miten-kysymykseen.

Haluaisin kuitenkin kiinnittää huomiota tähän toiseen kysymykseen. Digitalisaatio muuttaa maailmaa ja sen seurauksena ammattikuntia katoaa ja uusia syntyy. Katoavien ammattikuntien kärjessä näyttää olevan sellaisia tietotyöammatteja, joita on tarvittu sen jälkeen, kun manuaaliprosesseja on automatisoitu. Kun prosessit suunnitellaan tietotekniikan optimaalisen hyödyntämisen näkökulmasta, manuaalivaiheita jää pois ja samalla katoaa tietotyöammatteja.

Katoavien ammattien joukossa on sekä niin sanottuja selviä tapauksia että kaikkea muuta kuin selviä tapauksia. Jälkimmäisiin kuuluvat esimerkiksi autokoulun opettajan ja optikon tehtävät. Näiden katoaminen perustuu ajatukseen robotisaation nopeasta etenemisestä. Se näkee, ken elää. Sen sijaan selvempiä tapauksia ovat mm. tallentajien, toimistotyöntekijöiden ja sihteerien tehtävät. Verkkokauppa ja sähköinen asiointi vähentävät tällaisen ammattien tarvetta mutta eivät toki poista niitä. Varmaa kuitenkin on, että uhanalaisten ammattien sisältö muuttuu.

Uusia ammatteja syntyy mutta ne tulevat vaatimaan joko suurta luovuutta tai syvää osaamista. Varsinkin viimeksi mainuttu vaatii muodollista koulutusta, opiskelua. Olemme edenneet kauas ajasta, jolloin maalaistalossa opituilla taidoilla saattoi mennä tehtaaseen työhön.

Prosessien automatisointi, robotisaatio, verkkokauppa ja sähköinen asiointi. Näitä sanoja olen käyttänyt aiemmin tässä kirjoituksessa. Niitä yhdistää ohjelmointi. Ohjelmoijien, systeemisuunnittelijoiden, prosessiasiantuntijoiden ja tietoarkkitehtien kysyntä tulee kasvamaan. Ohjelmoinnista on tulossa uusi lukutaito. Se ei ole arvo sinänsä vaan tie muiden asioiden osaamiseen. Jo nyt merkittävä osa abstraktien asioiden käsittelyyn kykenevistä istuu organisaatioiden tietohallinnoissa. Niitä tarvitaan jatkossa muuallakin. Ja tämä oli vain yksi esimerkki ohjelmointiosaamisen hyödyntämisestä.

Nyt ohjelmoinnin opettelu alkaa kahdeksannella luokalla peruskoulussa, jos on alkaakseen. Ohjelmointi on valinnaisaine. Ja vaikka nuori valitsisi sen, hän saattaa tulla lempatuksi pois valinnaisaineesta, jos on mennyt valitsemaan toiseksi valinnaisaineeksi tietokoneen ajokortin. Mielestäni tietokoneen ajokortti on saatava mitä pikimmin pakolliseksi jo seitsemännelle luokalle ja samalla esteet ohjelmoinnin ja tietokoneen käytön yhtäaikaiselta opetukselta on poistettava.

Tietokoneen ajokortin opetus pitäisi alkaa jo alakoulussa. Mutta jos joudun laittamaan vaakakuppiin alakoulun pysymisen lähikouluna ja tietotekniikan opettamisen vaatimien investointien mahdollisesti vaatiman keskittämistarpeen, valitsen tänään lähikoulut. Digitalisaation yksi seurauksista on paikkariippumattoman työn lisääntyminen ja paikkariippumattomuus lisää lähityötä eli lähellä kotia tapahtuvaa työtä, millä on suuri merkitys hiilijalanjälkeen mutta joka edellyttää tuekseen lähipäiväkoteja, -kouluja ja -kauppoja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: digitalisaatio, sähköinen asiointi, toimintatapamuutokset, tietotekniikan hyödyntäminen, tietohallinnon organisointi, kirjan julkistus, ammattimentorointi

Tavoiteltiinko yhteiskuntasopimuksessa tuottavuusloikkaa?

Perjantai 28.8.2015 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Kaatuneessa yhteiskuntasopimuksessa tavoiteltiin 5 % tuottavuus- tai kilpailukykyloikkaa. Oikeastaan tavoiteltiin hintakilpailukyvyn paranemista. Sekin voi tuottaa tuottavuuden paranemista, ainakin laskennallisesti.

Tuotos voidaan purkaa osiin kaavalla tuotos = tuottavuus x työpanoksen hinta x työpanoksen määrä. Tuottavuus saadaan tästä kaavasta seuraavasti:

tuottavuus = tuotos / työpanoksen hinta x työpanoksen määrä.

Jos työpanoksen määrää lisätään (siis työaikaa pidennetään) siten, että työpanoksen hinnan ja määrän tulo pysyy vakiona (keskituntipalkka alenee), tuottavuus pysyy lähtökohtaisesti vakiona. Se kasvaa vain ja ainoastaan jos lisäntynyt työpanoksen määrä lisää tuotosta. Se ei ole itsestään selvää. Se voi toimia esimerkiksi tehdastyössä mutta todennäköisesti ei missään luovassa työssä. Ylempien toimihenkilöjen tuottavuuteen tuo ei todennäköisesti auta pätkääkään, koska he tekevät palkatonta ylityötä jo nyt. Eikä yrittäjien työtunteja laske kukaan.

Sen sijaan erilaisten palkan lisä- ja sivukulujen (kuten lomarahat yms.) karsiminen laskee työpanoksen hintaa ja jos tuotos pysyy vakiona, tuottavuus kasvaa.

Hintakilpailukyvyn kehittämisessä ei siis suoraan ole kysymys tuottavuuden parantamisesta, vaan työpanoksen hinnan alentamisesta. Tätä ei haluta ilmeisesti sanoa suoraan, vaikka syytä olisi. Suomessa palkat - eli työpanoksen hinta - on seurannut monilla aloilla aika hyvin tuottavuuden kehitystä. Varsinainen ongelma ei olekaan se vaan ns. Baumolin tauti. Sillä tarkoitetaan, että palkat nousevat myös aloilla, joilla tuottavuus ei juuri parane, koska nekin alat joutuvat kilpailemaan osaajista mm. palkoilla.

Nyt kansakuntamme on joutunut tilanteeseen, jossa kansalaisten palkat ovat nousseet jo jonkin aikaa enemmän kuin kansallinen tuottavuus. Ilmiö lienee alkanut jo 1950-luvulla, jolloin prosenttipohjaiset palkankorotukset sekä erilaiset palkanlisät vuosien ja vuosikymmenten aikana nostivat erityisesti teollisuustyön hinnan tasolle, jossa vienti eli hintakilpailukykymme alkoi kärsiä.

Vaikka pääministeri Sipilä puhuukin virheellisesti tuottavuusloikasta, tarvitsemme kyllä sitä hintakilpailukykyloikkaakin monilla aloilla. Kertaluontoisesti voisimme tehdä jonkinsorttisen työajan pidennyksen ja alentaa työnantajan kuluja esimerkiksi lomarahoista luopumalla.

Mielestäni työajan pidennyksen ongelma on, että se kohdistuu vain osaan suomalaisista työntekijöistä, nimittäin niihin, jotka jo tekevät töitä. Yli 300 000 suomalaista on tämän ulkopuolella. Tuntuu epäoikeudenmukaiselta, että niistä joilla työtä on, puristetaan viimeisetkin mehut ja ne, joilla sitä ei ole, masennetaan.

Tekniikka & Talous -lehden perusinsinööri Veijo Miettinen -nimimerkin takaa kirjoittava teräväkynäinen kolumnisti toteaakin, että "tänään insinööri ei kieltäydy pidentämästä päiväänsä. Pitäisi kuitenkin muistaa pidentää myös päiväkotien hoitoaikoja ja koulupäiviä." Työajan pidentämisen seuraukset pitää ottaa huomioon.

Siksi kehottaisinkin miettimään vielä uudelleen sitä toista vaihtoehtoa. Sitä, että tekisimme enemmän aikayksikköä kohden. Miettisimme keinoja, joilla tuottavuutta ja tuotosta voitaisiin oikeasti parantaa. Tietotekniikan idea on sen toimintatapoja muuttavassa vaikutuksessa. Tietotekniikan hyödyntämisessä on Suomen tulevaisuus, joten tietotekniikan hyödyntämisen johtaminen on jatkossa entistä tärkeämpää.

Tietotekniikan johtamisongelmat eivät ole tietotekniikka- vaan johtamisongelmia.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tuottavuus, talouskasvu, tietotyö, kilpailukyky, digitalisaatio